maanantai 22. maaliskuuta 2010

Jopas nyt onkin uutisia

Mattilassa on menossa oikea myllerrys. Kristiina-muorin ystävätät Sohvi saapui aamulla Helsingistä mukanaan oikein Ekbergiltä ostetty täytekakku. Sohvi oli lupautunut auttamaan pääsiäissiivouksessa, mutta Matleenaa vähän epäilyttää tuo iltapuvun näköinen asu. - Saa nähdä mitä tästäkin tulee, Matleena huomautti miehelleen Matille.


Matleena, tai oikeastaan siis Kristiinan poika Matti oli saanut oudon puhelun jalasjärveläiseltä asianajaja  J.P.H. Nukkikselta. Tämä oli kertonut Kristiinalle tulevasta perinnöstä. Kristiinan sisar muka oli kuollut ja testamentannut omaisuutensa siskolle.

- Mutta eihän äidillä ollut sisaruksia elossa. Nehän kuolivat kaikki pienenä johonkin rokko- ja kuristustautiin, Matti ihmetteli ja arveli, että parasta on vain odottaa ja katsoa, mistä on kysymys. Onneksi Sohvi kuitenkin on paikalla vastaanottamassa tulevaa lähetystä, jos me vaikka olemme muissa hommissa.

- Eihän kysymys voi olla sinun Adamiina-siskostasikaan, joka vasta toissapäivänä soitti meille. Eikä Skoonen sukulaisista, joilta äitisi saikin sen muikean perinnön, jonka ansiosta he nyt reissaavat pitkin maailmaa", säesti Matleena.

Tänä aamuna sitten tuo merkillinen lähetys saapui mukanaan saatekirje, joka tosiaan oli osoitettu Kristiinalle:




Sohvi otti lähetyksen vastaan, uteliaana ihmisenä luki kirjeen ja avasi paketin, mutta hälyytti nuoret nopeasti paikalle. Sohvi oli jo melkein aloittamassa talon siivousta, oli kaivanut kapsäkistään vanhan talouskouluaikaisen esiliinankin päälleen ja levittänyt suojakankaan lattialle, mutta nyt saisivat ikkunanpesut jäädä toiseen kertaan.



Kirje oli ällistyttävä. Lähettäjä oli vanha, kunnioitettu Asianajotoimisto Nukkis & Mini Jalasjärveltä eli kuten he itseään mainostavat: luotettavaa palvelua jo vuodesta 1974.

Kun kirjeen mukana tuli iso ja painava pakaasi, niin uskottava oli joka sana, jonka lakimies J.P.H. Nukkis oli kirjoittanut. - Vanha Jalle, tuhahti Sohvi ja jatkaa: "Sen kanssa minä joskus vähän riiasin, muttei siitä mitään tullut. Olematon lainlukija. Minä olin jo sentään valmis merkonoomi. Enkä minä siihen koskaan oikein muutenkaan luottanut. Taisi olla samanlainen hulivili ja veijari kuin Matti, sinunkin isäsi, jos kerran lehtolapsen meni tekemään. Jaa-jaa, taidanpa muistaa yhden Håppelströmin neidin sieltä Tampereen talouskoulun ajoilta. Noinkohan on samasta ihmisestä kysymys?"

- Luepa Sohvi se vielä kertaalleen ääneen, pyysi Matleena, joka arveli lähettävänsä sähköpostitse kiitokset J. P. H. Nukkikselle, sillä onneksi kuoren takana oli tämä, ilmeisesti Jallen sihteerin osoite. - Saat kiitettyä samalla sihteeriäkin, joka kuitenkin on tehnyt raskaimman työn ja ehkä hän voi kertoa jotain lisää tuosta Rinta-Ala-Lammin talosta, jonka leskiemäntä tämä Tiltu-täti ilmeisesti on ollut, arvelee Mattikin. "Niin, tai siitä Hoppelströmskästä", jatkaa Sohvi-neiti.

Näin Jalle siis kirjoittaa:

"Arvoisa emäntä Kristiina Ylä-Mattila,

saan kunnioittavimmin ilmoittaa, että äitinne rakastettu sisar Tiltu Eufrosyyne Rinta-Ala-Lammi, o.s. Håppelström, s. 6.12.1917, joka siirtyi pois keskuudestamme tammikuun 18. päivänä kuluvaa vuotta 2010, jätti jälkeensä testamentin, jossa määräsi koko jälkeenjäävän omaisuutensa luovutettavaksi teille, arvoisa emäntä Kristiina Ylä-Mattila, ainoana perillisenään, kuitenkin niin, että omaisuudesta on vähennettävä ne velat, jotka ahkera hedelmäpelien pelaaminen Koskuen Essolla oli hänelle aiheuttanut, sekä vähäpätöisen toimistomme vaatimattomista palveluksista aiheutuvat kulut, minkä olemme perunkirjoituksen yhteydessä suorittaneet, tullen siihen tulokseen, että Tiltu Eufrosyyne Rinta-Ala-Lammin, o.s. Håppelström, lahjoitukset kansanterveyden hyväksi olivat niin suuret, että niihin, yhdessä vähäpätöisen toimistomme vaatimattomien palvelusten aiheuttamien kulunkien kanssa, kului lähestulkoon koko Tiltu Eufrosyyne Rinta-Ala-Lammin, o.s. Håppelström, jälkeenjäänyt omaisuus, kuitenkin niin, että teille, arvoisa emäntä Kristiina Ylä-Mattila, ainoana perillisenä jäi lähetettäväksi tässä seuraava irtaimisto, johon sisältyy suvussa 1700-luvulta alkaen kulkenut kirjoituspöytä, joka tosin konsultoimamme antiikkikauppiaan mukaan on kyläpuusepän tekemä ja vailla suurempaa rahallista arvoa, kolme lasista maljakkoa, jotka Tiltu Eufrosyyne Rinta-Ala-Lammin, o.s. Håppelström, isä on aikanaan tuonut Kanadasta, pärekori, jota Tiltu Eufrosyyne Rinta-Ala-Lammi, o.s. Håppelström, käytti marjametsässä vielä viimeisenä kesänään, sekä lopuksi kattokruunu, jonka konsultoimamme antiikkikauppias arvelee olevan lähtöisin venäläisen upseerin virkatalosta ajalta ennen maamme itsenäistymistä, jolloin se lienee antiikkiarvoltaan korkein, mitenkään väheksymättä muun irtaimiston tunnearvoa teille, arvoisa emäntä Kristiina Ylä-Mattila, jonka toivomme olevan tyytyväinen vähäpätöisen toimistomme vaatimattomiin palveluksiin ja edelleen käyttävän meitä sukunne lakiasioiden hoitamiseen, aivan kuten me olemme aina

uskollisesti teidän,

J.P.H.Nukkis
lakimies


2 kommenttia:

  1. Vai noin kovaa hämmennystä lähetys herätti - niin se tuppaa perintöjen kanssa olemaan! :D Toivottavasti perinnöstä on kumminkin jotakin iloa. Tuo kattokruunu näyttää ainakin tarvitsevan vähän liimaa, missä lie ullakolla ollut Tiltu-tädin varastoissa.

    VastaaPoista
  2. Nämä ovat tosi ihania, mutta tosi on, perinnöt aiheuttavat useinkin hämmennystä. Emme vielä tiedäkään, miten tarina jatkuu...

    VastaaPoista